Luke 1.2.2019
Uusien menetelmien avulla kalankasvatuksen vesistövaikutuksia voidaan arvioida entistä tarkemmin, uskovat Luonnonvarakeskuksen tutkijat.
Vesien tilan ja kuormitusvaikutusten arviointi on toistaiseksi perustunut pitkälti yksittäisistä näytepisteistä otettuihin, harvoihin mittauksiin, jotka eivät välttämättä anna todenmukaista kuvaa vesistön tilasta.
”Esimerkiksi Saaristomeren veden laatu vaihtelee paljon. Suomen ympäristökeskuksen analysoiman kaukokartoitusaineiston perusteella samassa kasvatuspaikassa veden tila voi olla välillä huono tai tyydyttävä, joskus taas hyvä tai jopa erinomainen, riippumatta siitä, onko laitoksella kalaa vai ei”, erikoistutkija Jari Setälä sanoo.
Tutkijoiden mukaan vesiviljelylaitosten ympäristövaikutuksia voitaisiin jatkossa mitata jatkuvatoimisesti esimerkiksi ympäristöpoijuja ja satelliittipaikannusta hyväksi käyttäen.
”Jos ympäristövaikutuksia ei havaita, laitoksen tuotantoa voitaisiin kasvattaa. Ja jos vaikutuksia ilmenee, sitä voitaisiin vähentää”, tutkija Markus Kankainen kuvaa.
Jatkuvatoimiset mittausmenetelmät testauksessa
Luonnonvarakeskus on yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa seurannut vuonna 2018 vesialueen tilaa eri kalanviljelylaitosten yhteydessä jatkuvatoimisen mittauksen keinoin.
”Oikein sijoitetun kalankasvatuslaitoksen ympäristövaikutusta on vaikea havaita, koska sen aiheuttama muutos on niin pieni”, Kankainen sanoo.
Ympäristöpoijujen avulla on kerätty tietoa muun muassa viljelyalueen veden lämpötilasta, happipitoisuudesta, virtauksesta, sameudesta sekä fosforin määrää indikoivan a-klorofyllin määrästä.
Satelliittien kuviin perustuvalla kaukokartoitusmenetelmällä on seurattu leväkukintojen ja ravinteiden määrää ja kulkeutumista. Kankaisen mukaan seurannassa on saatu viitteitä siitä, ettei kalanviljely ole niin suuri ravinnekuormittaja kuin aiemmin on luultu. Ravinteita ei satelliittiseurannassa kulkeutunut viljelylaitokselta ympäröivälle merialueelle vaan kalankasvatuksen veden laatuun vaikuttivat muutokset taustakuormituksessa ja veden lämpötila.
Sijainninohjaussuunnitelma helpottaa laitosten sijoittamista
Luonnonvarakeskus kartoitti kalankasvatukseen parhaiten soveltuvia merialueita osana kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman valmistelutyötä. Vuonna 2014 valmistunut suunnitelma koskee koko rannikkoa, Suomenlahdelta Perämerelle asti.
”Sijainninohjaussuunnitelmassa tunnistettiin merialueita, joiden veden laatu on hyvä. Niiden pitää myös olla tarpeeksi syviä ja sijaita riittävällä etäisyydellä loma-asunnoista ja luonnonsuojelualueista”, Setälä sanoo.
Suunnitelman tarkoitus on ohjata uudet isot kasvatuslaitokset laimentumisolosuhteiltaan hyville merialueille. Näin laitosten vaikutukset ympäristöön jäävät mahdollisimman pieniksi, eikä ristiriitoja muiden vesienkäyttömuotojen kanssa synny.
Sijainninohjaussuunnitelmaa ja uusia ympäristöteknologioita hyödyntämällä pyritään helpottamaan myös kalankasvatuksen uusien ympäristölupien saatavuutta.
https://www.luke.fi/uutiset/ymparistopoijut-ja-satelliitit-keraavat-tietoa-meriveden-tilasta/