Tutkimus siivittää kalankasvatusta – Kalatalouden Innovaatiopäivät 2019, vesiviljelyn rinnakkaisohjelma

Teksti & kuvat Mika Remes

Kaupunki ympäristöluvan hakijana. Kalavaltio-hanke. Triploidit vs diploidit. RAS-vedenkäsittelykentän pilottihankkeen tuloksia Laukaalla… Vesiviljelystä eivät tutkimusaiheet tutkimalla lopu. Kalatalouden Innovaatiopäivien vesiviljelyn rinnakkaisohjelma 8.11. Vantaalla tarjosi poikkileikkauksen vesiviljelytutkimuksen polttaviin kysymyksiin.

Vantaan marraskuisten Innovaatiopäivien jälkimmäisen päivän eli perjantain osuus jakaantui vesiviljelyn, kalastuksen ja ympäristön rinnakkaisohjelmiin. Vesiviljelyyn porautuvan rinnakkaisohjelman sisällöstä vastasi Luonnonvarakeskus Luke. Päivän puheenjohtajana toimi Lukesta jo eläkkeelle siirtynyt mutta vesiviljelyä yhä aktiivisesti seuraava sanansäilän mestariheiluttaja Unto Eskelinen.

Päivään mahtui roppakaupalla esityksistä tietoa vesiviljelyn uusimmista tutkimustuloksista triploidi-kirjolohien kasvatuskokeesta aina IPN-taudin vastustuskyvyn lisäämiseen ja kertovesilaitoksen vedenkäsittelyyn uudella tavalla. Uutiskirje teki poiminnat päivän ohjelman laajempaa yleisöä liippaavista aiheista.

Kaupunkikin voi hakea ympäristölupaa

Uudet kasvatuspaikat ovat keskeisessä asemassa sille, saadaanko markkinoille lisää kotimaista kasvatettua kalaa. Jussi Airaksinen Gaia Consulting Oy:stä kertoi, millaiset ovat kaupungin mahdollisuudet ja toimintamallit kalankasvatuksen luvituksessa ja vesialueiden kiinteistökehittämisessä.

Ajatus jonkun kaupungin roolista luvanhakijana kalankasvatuksessa voi kuulostaa maallikon korviin lennokkaalta, mutta on hyvin järkeenkäypä – ainakin Uudenkaupungin kohdalla. Uudenkaupungin edustan merialueella Selkämerellä on sijainninohjauksessa löydetty potentiaalisia paikkoja hakea kalankasvatukselle kokonaan uusia ympäristölupia.

Gaia Consultingin tekemässä selvityksessä tutkittiin, miten Uusikaupunki voisi edistää kalankasvatusta tarjoamalla alueita ja auttaa yrityksiä luvan hakemisessa. Luonnonvarakeskus on ollut työssä mukana tunnistamassa kasvatukselle sopivia merialueita.

– Vesialueiden kehittäminen on varteenotettava mahdollisuus kunnalle ja sen elinkeinoelämälle. Lupien hakeminen ja vesialueen vuokraaminen voi siten olla yksi kiinteistökehittämisen muoto. Uusi kalankasvatus hyödyttäisi myös Uudenkaupungin vajaakäytöllä olevaa satamaa ja sen toimintaa voitaisiin kasvatustoiminnan siivin paremmin kehittää, sanoi Airaksinen.

Gaia Consulting selvitti eri toimintamalleja luvan hakemiseksi. Lupaa voisi hakea kaupungin kehitysyhtiö, joka pysyisi toiminnan harjoittajana ympäristövastuineen, vaikka kalankasvatusyritykset hoitavat käytännön kasvatustoiminnan.

Toisessa mallissa kaupungin kehitysyhtiö hakee luvan ja siirtää luvan ympäristövastuineen ja velvoitteineen yritykselle tai yrityksille. Sekin on mahdollista, että yritys tai useampi yritys yhdessä hakee lupaa ja ovat toiminnanharjoittajia vastuine ja velvoitteineen.

Airaksinen suositteli toimintamallia, missä yritys valittaisiin ennen luvan hakemista. – Silloin varmistutaan, että luvan sisältö vastaa liiketoiminnan tarpeita. Toimijoiden kilpailutus on reilu tapa valita yritys. Jos kunnan kehitysyhtiö hakee luvan ja hallinnoi sitä, vastuista on sovittava vuokrasopimuksessa.

Kevyttä ja halpaa luvan hakeminen ei kunnallekaan ole. – Luvan hakemisen ja siihen liittyvien selvitysten kustannukset vaihtelevat kymmenistä satoihin tuhansiin euroihin. Saatavissa olevat vuokratulot riippuvat suuresti luvan volyymista, kertoi Airaksinen.

Kalavaltio etsii kasvatuspaikkoja

Metsähallitus hallinnoi Suomessa merkittäviä vesialueita. Esimerkiksi Selkämerellä hyviksi kalankasvatusalueiksi tunnistetut vesialueet ovat pitkälti Metsähallituksen vesillä. Metsähallitus käynnisti keväällä 2019 Kalavaltio-hankkeen yrityksiä kiinnostavien kasvatusalueiden löytämiseksi. Hanketta koordinoi Luke ja tutkimuspartnereina ovat Metsähallitus ja Suomen ympäristökeskus.

– Metsähallituksen vesialueet on käyty läpi Luken FINFARMGIS-mallinnusohjelmalla, ja sitten yrityksiltä on tiedusteltu, mitkä alueet olisivat yrityksiä kiinnostavia. Eniten kiinnostusta löytyi Uudenkaupungin ja Kaskisten merialueille. Nyt meillä on näillä alueilla kaksi pilottialuetta, joilla tehdään tarkempia selvityksiä niiden soveltuvuudesta kalankasvatukseen. Pilottialueiden arvioinnissa otamme huomioon uuden luonnoksen merialueiden ekologisesta tilaluokituksesta. Kun arviointi valmistuu, seurantaryhmä voi tehdä päätöksen pilottikohteiden tarkempien selvitysten käynnistämiseksi, jos alueet todetaan edelleen hyviksi, selvitti Jani Viisanen Metsähallituksesta.

Kalavaltio-hankkeen suurimpina haasteina Viisasen mielestä ovat rannikkovesien tilan heikentyminen ja löytyykö eri osapuolten välille yhteinen näkemys uusien kalankasvattamoiden sijoittamisesta merialueille.
– Mutta mahdollisuuksiakin on. Uudet kalankasvatuslaitokset lisäävät kalaomavaraisuutta ja turvaavat kansallista ruokahuoltoa. Kasvatettu kala on ilmastoystävällinen ja terveellinen ruokavaihtoehto. Hyvässä yhteistyössä Kalavaltio-hankkeessa onnistutaan, kannusti Viisanen.

Norja ratkoo lohitäiongelmaa

Suomen naapurista Norjasta katsottuna kaikki Suomessa tehtävä työ kalankasvatuksessa tuntuu varmaan puuhastelulta. Norjassa kalankasvatus on valtava bisnes ja elinkeinon nykyinen tuotanto noin 1,3 miljardia kiloa – satakertainen Suomeen verrattuna. Tuotannosta vastaavat 600 verkkokassilaitosta, joilla on 4000 kasvatusyksikköä.

Norjassa kalakasvatus painii aivan erilaisten ongelmien kanssa kuin Suomessa. Norjassa ei kanneta huolta kuormituksesta ravinteiden laimentuessa Atlantin valtavaan vesimassaan, mutta Suomessa ongelmia aiheuttamaton lohitäi on noussut Norjassa kalankasvatuksen suurimmaksi riesaksi. Lohitäi on lohien loinen, joka haittaa kalan kasvua ja runtelee sen ihoa. Tuotannon kasvaessa myös ongelmat lohitäin kanssa ovat pahentuneet. Lohien kuolleisuus on Norjassa noussut 20 prosenttiin ja tuotantokustannukset ovat kasvaneet 30 prosenttia neljän viime vuoden aikana pitkälle juuri lohitäin takia.

Pia Lindberg-Lumme Growth4Blue Consultingista kertoi, millaisia ratkaisuja Norjassa on kehitteillä lohitäiongelman ratkaisemiseksi, ja onko niistä saatavissa oppia Suomeen. Norjassa oli haettavana vuosina 2015-2017 kehityslupia, joissa lisätuotantoa sai, jos luvan puitteissa kokeili uudenlaisia teknisiä kasvatusratkaisuja lohitäin selättämiseksi.

– Uudet ratkaisut perustuvat suljettuihin ja puolisuljettuihin rakanteisiin, joissa rakennetaan fyysinen este ympäröivään veteen, ja vesi kaloille otetaan 20-25 metrin syvyydestä, missä lohitäitä ei enää ole. Tällaiset rakennelmat mahdollistavat sekä postsmolttien että ruokakalan kasvatuksen, Lindberg-Lumme kertoi.

Lindberg-Lumme esitteli viisi erilaista uuttaa laitosratkaisua, joista osa oli vasta piirustuspöydällä. Fishglobe V5 -niminen kasvatusyksikkö oli ratkaisuista ainoa, jolla on hintakin: täysin itsenäinen tuotantoyksikkö maksaa Norjassa 2,2 miljoonaa euroa. Umpinaisen pyöreän kasvatusyksikön materiaalina on polyeteeni. Halkaisijaltaan 22 metrisellä kassilla on korkeutta 17 metriä ja tilavuutta 3500 kuutiometriä. Kalaa kasvaa siinä noin 200 tonnia.

– Umpikasvatusjärjestelmien kehittäminen Norjassa menee ensisijaisesti lohitäin torjunnan ehdoilla. Rakennelmat ovat isoja ja syviä ja vaativat isoa kalustoa operoimiseen. Norjassa ympäristölainsäädäntö ei vaadi ravinteiden talteenottoa, joten valmista ratkaisua Norjasta ei Suomen kalankasvatukseen löydy, Lindberg-Lumme sanoi.

Umpikasvatusrakennelmasta voisi Suomessa olla eniten hyötyä rannan tuntumassa, jolloin rakenne olisi apuna talvi- ja perkuusäilytyksessä. Energiaa umpikasvatusrakennelmalle olisi saatavilla suoraan maalta ja lietteen pumppaus sekä käsittely helpottuisi. Hylkeetkin pysyivät poissa umpinaisesta rakennelmasta.

Lindberg-Lumme kertoi vielä Growth4Bluen, Vakka-Suomen uusyrityskeskus Ukipoliksen ja T:mi Rami Salmisen yhteisestä tutkimushankkeesta, jossa tutkitaan umpikassimenetelmän vaikutusta kalankasvatuksen kustannusrakenteeseen. – Tavoitteena on luoda Suomen olosuhteisiin soveltuva ja toteutuskelpoinen umpikasvatusjärjestelmän tekninen suunnitelma kevään 2020 aikana, Lindberg-Lumme kertoi.

Kasvatusta pinnan alla?

Maailmalla merikasvatuksessa on jo käytössä upotettavia verkkoaltaita. Ne pystytään sukelluskellon avulla laskemaan kokonaan merenpinnan alle – tai nostamaan sieltä pinnalle. Luonnonvarakeskuksen tutkija Markus Kankainen esitteli, mitä mahdollisuuksia italialaisen Badinotti Marinen kehittämä Oceanis 2 upotettava verkkokassi tarjoaisi kalankasvatukselle Itämeren olosuhteissa.

Kyseessä on verkkokassi, jossa on pinnalla normaali PE-kehikko. Allas voidaan laskea pinnan alle vedellä täytetyllä sukelluskellolla tai nostaa pintaan täyttämällä sukelluskello ilmalla. Kettinkipainojen avulla määritellään, kuinka lähelle pohjaa verkkoallas upotetaan. Verkkoallas vaatii huolellisen kiinnityksen pohjaan vaijereiden ja betoniankkureiden avulla sekä vesialueen virtausten selvittämistä.

Kyseessä on verkkokassi, jossa on pinnalla normaali PE-kehikko. Allas voidaan laskea pinnan alle vedellä täytetyllä sukelluskellolla tai nostaa pintaan täyttämällä sukelluskello ilmalla. Kettinkipainojen avulla määritellään, kuinka lähelle pohjaa verkkoallas upotetaan. Verkkoallas vaatii huolellisen kiinnityksen pohjaan vaijereiden ja betoniankkureiden avulla sekä vesialueen virtausten selvittämistä.

– Kokeilemme Kihdin vesialueella upotettavaa 100 tonnin upotettavaa verkkokassia yhteistyössä hankkeeseen lähteneiden yritysten kanssa. Tarkoitus on, että keväällä 2020 verkkokassiin voidaan kalat siirtää kasvamaan. Upotettavaa verkkokassia ei tarvitse siirtää keväällä ja syksyllä kasvatuspaikalta rantaan. Kovilla myrskyillä sen voi upottaa pinnan alle rauhallisempiin oloihin. Upotettavalla verkkokassilla ei tarvita erillisiä talvisäilytyspaikkoja kaloille rannassa. Kun se ei pinnalla näy, se on pois myös toisten silmistä. Allas on sijoitettava melko syvälle, mutta siellä voi olla paremmat kasvatuslämpötilat tarjolla kaloille. Tilaa ja syvyyttä on varsinkin avomerellä, listasi Kankainen upotettavan verkkokassin etuja.

Kiertovesitekniikka tutuksi netin kautta

Vaikka kiertovesitekniikan kehitys pääsi Suomessa hyvään vauhtiin jo 1990-luvulla, kyseessä on edelleen uutena pidetty ja vauhdilla kehittyvä tuotantotapa kalankasvatuksessa. Kiertovesitekniikka on perinteiseen verkkoallaskasvatukseen verrattuna huomattavasti teknisempää, joten sen ymmärtäminen ja hallinta edellyttää myös kosolti tietoa.

Kalanviljelyn lehtori Antti Forsman Livian ammattiopistosta Paraisilta kertoi kiertovesikasvatuksen oppimateriaalista, joka on kenen tahansa saatavilla internetissä osoitteessa https://peda.net/hankkeet/vesiviljely/koulutus/kp

– Oppimateriaali on osa peda.netin vesiviljelyn innovaatio-ohjelmaa. Sivulla kerrotaan selkeästi ja perusteellisesti kiertovesitekniikan perusteet, kuten kalojen hyvinvointi, laitostekniikka, veden laadunhallinta ja itse kalan kasvattaminen. Materiaalin laatiminen on ollut huikean haasteellinen tehtävä, koska kiertovesitekniikassa niin moni asia liittyy toisiinsa.

Forsman toivoi, että mahdollisimman moni aiheesta kiinnostunut tutustuisi tietopakettiin ja kannustaisi sen pariin varsinkin uravalintojaan pohtivia nuoria. – Kalankasvatukseen ja yleensäkin koko kalatalouden pariin tarvitaan tulevaisuudessa kipeästi uusia osaajia ja opiskelijoita. Olemme yritysten puolesta huolestuneita jo senkin takia, että ammattikorkeakoulutasoista iktyonomikoulutusta ei enää ole tarjolla ja ammattikoulutasoiseen perusopetukseen on vaikea löytää innokkaita ja motivoituneita nuoria. Kiertovesitekniikka on erittäin kiinnostava osa tämän päivän vesiviljelyä, Forsman sanoi.

Forsman muistutti vielä, että Livialle Paraisille on käytännössä jatkuva hakumahdollisuus. – Tulemme jatkossa tekemään yhteistä markkinointia opiskelumahdollisuuksista kaikkien kalatalouden opintoja tarjoavien oppilaitosten kanssa. Pienen alan on toimittava yhdessä saadakseen enemmän näkyvyyttä, sanoi Forsman.

Puhdistustehoa hakekentästä

Kuin vahvistuksena Forsmanin esitykselle kiertovesitekniikasta Petra Lindholm-Lehto Luonnonvarakeskuksesta esitteli, miten Luken Laukaan tutkimuslaitoksen kiertovesikoelaitoksessa tehty pilottikoe on onnistunut kiertovesilaitoksen poistoveden käsittelyssä uudella biologisiin prosesseihin perustuvalla tavalla.

Kokeessa haettiin kustannustehokasta systeemiä laitoksen poistoveden käsittelyyn. Kiertovesialtaista poistuva vesi johdettiin kuorimattomasta koivuhakkeesta tehtyyn hakepetiin, mistä vesi johdettiin kosteikkoon, jossa järviruoka sitoi ravinteita. Lopuksi vesi kulki vielä suodatuksen läpi hiekkakentällä.

– Pilotti tuottaa 10-15 tonnia kalaa vuodessa ja käyttää noin 12,5 kuutiota vettä vuorokaudessa. Tavoitteena oli saada poistovedelle 95 prosentin denitrifikaatio eli typenpoisto. Kymmenen viikkoa kestänyt koe osoitti, että systeemi toimii ja hakekenttä vaikuttaa kustannustehokkaalta puhdistusmenetelmältä, tiivisti Lindholm-Lehto.

Vesiviljelyn esitykset löydät täältä:

Vehviläinen TriplaDipla-vertailu
Viisanen Kalavaltiohankkeen tilannekatsaus
Pulkkinen Typpiyhdisteiden hallinta kiertovesikasvatuksessa
Airaksinen kaupungin mahdollisuudet luvituksessa
Pulkkinen, Kokko Ravinteiden biologinen sieppaaminen
Lindberg-Lumme Norjan suljetut- ja puolisuljetut yksiköt-oppia Suomeen
Kankainen upotettava verkkoallas
Salo Skenaarioita merialueen tuotannon kasvusta
Eriksson-Kallio IPN-vastustuskyvyn lisääminen
Lindholm-Lehto Laukaan vedenkäsittelykenttä

Torstain ohjelmasta löydät täältä:
http://sakl.fi/kalatalouden-innovaatiopaivat-vantaa-7-8-11-2019-2/

Kaikki innovaatiopäivien esitykset löydät täältä:
https://merijakalatalous.fi/innovaatio-ohjelmat/innovaatiopaivat-2019/