– Lisäkasvua päästöperusteisella luvalla?

Kirjoittaja Mika Remes

Kalankasvatuksen ympäristönsuojelupäivä pidettiin korona-ajan henkeen verkkoseminaarina lokakuun alussa. Ympäristöministeriön yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa järjestämä seminaari keräsi väkeä ruutujen ääreen kuin itsenäisyyspäivän vastaanotto presidentin linnassa konsanaan. Kalankasvatuksen kannalta päivän kuuma aihe oli ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhdessä linjaama pilottihanke, missä selvitetään päästöperusteisten lupien käyttöä keinona lisätä kalankasvatuksen tuotantoa.

Niin elinkeinon parissa kuin maa- ja metsätalousministeriössä on vuosia haluttu lisätä kotimaista kalankasvatusta, mutta tavoite on ollut törmäyskurssilla ympäristönministeriön vesiensuojelulinjausten kanssa. Itämeressä ja sisämaassa pitäisi kuitenkin pystyä tuottamaan enemmän kasvatettua kalaa sitä kipeästi kaipaaville markkinoille ottaen samalla huomioon vesiensuojelun tavoitteet.

Ympäristönsuojelupäivässä kuultiin, millaisia linjauksia ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat nyt tehneet kestävän vesiviljelyn kehittämiseksi. Tavoitteiden yhteensovittaminen konkretisoituu kalankasvatusyritysten ympäristöluvissa, joissa määritellään missä, miten ja millaisia määriä kalaa yrittäjä voi tuottaa.

Päästöperusteista lupaa testataan pilottihankkeessa

Orian Bondestam maa- ja metsätalousministeriön elinkeinokalatalousyksiköstä selvitti ministeriöiden yhdessä tekemiä linjauksia, joilla päästöperusteista lupaa voitaisiin käyttää kalankasvatuksen tuotannon lisäämisessä. Ympäristönsuojelulaki mahdollistaa jo nyt päästöperusteiden luvan, vaikka pelkästään päästöihin perustuvia lupia ei ole merialueen kalankasvatuslaitoksille myönnetty. Valvontaviranomaiselle lupien valvonta on nähty haastavaksi.

Päästöperusteisessa ympäristöluvassa määritellään, paljonko laitos voi tuottaa päästöjä. Ne lasketaan vähentämällä rehun sisältämistä ravinteista kalojen lisäkasvuun sitoutuneet ravinteet sekä muut toimet ravinteiden poistamiseksi.

Päästöperusteista lupaa kokeillaan kuluvan syksyn aikana Luonnonvarakeskuksen toteuttamana pilottihankkeena muutamissa kalankasvatusyrityksissä. Lisäksi simuloidaan mahdollisuutta ottaa käyttöön pidempi, esimerkiksi kolmen vuoden tarkastelujakso päästöjen seurannassa ja 10 prosentin vuosittainen jousto päästöissä. Nykyistä pidempi tarkastelujakso ja jousto auttaisi myös sopeutumisessa markkinahäiriöihin, kuten nyt koronaan.

– Tärkeä kysymys päästöjen valvonnassa on lisäkasvun todentaminen ja sen ajankohta. Lisäkasvun voisi todentaa esimerkiksi teuraskalojen punnitsemisen perusteella vuosirytmillä, joka päättyy viimeistään toukokuussa. Vuosirytmi tulisi määriteltäväksi ympäristöluvassa kuten nytkin, selvitti Bondestam.

Jos pilottihankkeessa saadaan hyviä tuloksia, päästöperusteinen lupa mahdollistaa tuotannon kasvun nykyisen kuormitusluvan puitteissa, mikä puolestaan kannustaisi yrittäjää ottamaan käyttöön uusia toimia kuormituksen vähentämiseksi.

– Tämä avaa mahdollisuuksia muun muassa rehujen yhä pidemmälle menevälle kehitystyölle sekä ravinteiden sitomistoimille, arveli Bondestam.

Itämerirehulle määritelmä

Yksi keskeinen keino kalankasvatuksen tuotannon lisäämisessä liittyy kotimaista kalajauhoa hyödyntävään itämerirehuun, joka mahdollistaa ravinteiden kierrätyksen Itämeressä. Itämerirehun käyttöä ei nykyisellään voida kytkeä ympäristölupaan, eikä sitä ministeriöiden tekemän linjauksen mukaan ole mahdollista tehdä nykylainsäädännön keinoin.

Sen sijaan ministeriöt ovat linjanneet, että itämerirehu määriteltäisiin. Määritelmän avulla varmistetaan eri teollisten toimijoiden tasavertainen kohtelu sekä luodaan edellytykset itämerirehun käytön edistämiseksi sekä sen käytön seurannalle.

– Tavoitteena on, että itämerirehu tulee laajaan käyttöön ja sillä lisätään Itämeressä jo olevien ravinteiden sitomista tuotettavaan kalaan. Vaikka itämerirehulla ei tällä hetkellä ole lainsäädäntöön perustuvaa kytkentää ympäristölupaan, luvanhakija voi esittää hakemuksessaan sen käyttämistä, sanoi Bondestam.

Sijainninohjaussuunnitelmissa uuteen kasvatukseen soveltuvia alueita löytyy erityisesti Metsähallitukselle kuuluvilla avomerialueilla.

– Metsähallitus voisi edellyttää itämerirehun käyttämistä vesialueille, joita vuokrattaisiin kalankasvatukselle, sanoi Bondestam.

Mitä tarkoittaa Weser-päätös?

Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Antti Belinskij pui mitä vuonna 2015 EU-tuomioistuimen antama niin sanottu Weser-tuomio tarkoittaa kalankasvatuksen luville. Weser-tuomiossa todettiin, ettei jäsenvaltio saa antaa lupaa sellaiselle yksityiselle hankkeelle, joka voi aiheuttaa veden tilan heikkenemisen tai vaarantaa hyvän tilan saavuttamisen.

 Julkisuudessa on esitetty jopa arvioita, että päätöksen turvin voidaan torpata mikä tahansa kalankasvatuksen ympäristölupa. Se ei Belinskijin mukaan ole oikea päätelmä, sillä tilan heikentämisen kielto on tullut verraten harvoin sovellettavaksi oikeustapauksissa. Sen sijaan kalankasvatuksen lupaharkinnassa keskeisenä oikeudellisena haasteena on, mitä hyvän tilan saavuttaminen tarkoittaa tilanteissa, joissa toimitaan hyvää heikommassa tilassa olevilla vesialueilla.

Suomessa kalaa ei voida kasvattaa ilman ympäristölupaa. Lupaharkinta on Belinskijin mukaan haastavaa, koska laissa säädetään, että toiminnasta ei saa aiheutua merkittävää ympäristön pilaantumista ja tätä vaatimusta peilataan muun muassa hyvän tilan tavoitteeseen.

– Pyrimme siis sääntelemään toiminnan vaikutuksia ympäristöön, mikä on astetta monimutkaisempaa kuin se, että pelkästään kontrolloidaan päästöjä. Kun ympäristön pilaantumista arvioidaan, on otettava vesienhoito- ja merenhoitosuunnitelmat huomioon. EU:n vesipuitedirektiivissä todetaan, että vesialueen tila ei saa heiketä ja niiden tila on oltava vähintään hyvä.

Vesien hyvä tila tavoitteena

Useimmat ympäristölupahakemukset viime vuosina ovat käsitelleet verkkoallaslaitosten jatkolupia merellä.

– Luvissa alennettiin rehujen ravinnemääriä ja annettiin määräaikaisia lupia, mutta lupien tuotantomäärät säilyivät ennallaan. Tuotantomäärien säilyminen ennallaan samalla kun rehunkäyttöä tehostetaan ei ehkä kannusta yrittäjiä vesiensuojelun tehostamiseen. Tällä tapaa on kuitenkin katsottu, että luparatkaisut eivät vaaranna hyvän tilan saavuttamista. Seuraavaan lupahakemukseen on edellytetty tehtävän selvitys toiminnan sijoittamisesta.

Belinskij kertoi myös muutamista kokonaan uusista luvista, muun muassa Laitakarin Perämerelle saamasta 1000 tonnin suuruisesta ympäristöluvasta.

– Siinä tapauksessa kasvatuspaikan hyvä tila mahdollisti sellaisen kasvatuksen, joka ei vaaranna vesienhoidon tavoitteita, kertoi Belinskij.

Jos siirrytään entistä enemmän avomerikasvatukseen, merenhoidon ympäristötavoitteet nousevat entistä tärkeämpään osaan, mutta päästöjen vaikutusten mittaaminen on erittäin hankalaa.

– En näe, että Weser-tuomion linjaukset useinkaan tarjoavat suoria vastauksia kalankasvatuksen luvitukseen, sillä erityisesti vesien hyvän tilan saavuttamisen vaatimuksen soveltaminen edellyttää tapauskohtaista tulkintaa. Eteenpäin asioissa voidaan päästä teknologisilla ratkaisuilla, kehittämällä kiertovesitekniikkaa ja käyttämällä sijainninohjausta verkkoallaskasvatuksessa. Myös ravinteiden poistamiskeinoja on syytä harkita, ja siinä päästöperusteiset luvat voivat olla hyvä keino, kiteytti Belinskij.

Täältä löydät päivän esitykset: https://ym.fi/tapahtumat/2020-10-01/kalankasvatuksen-ymparistonsuojelupaiva