Ikuinen kokeilija ja seikkailija

Sauli Kieksi in memoriam 1946 – 2023

Sauli Kieksi kävi Kemijärvellä keskikoulua ja sitten maailma imaisikin hänet 1960-luvulla Turun kautta Ruotsiin ja sieltä merille. Merimiesuran jäätyä Kieksi pääsi opiskelemaan Turun teknilliseen kouluun rakennusinsinööriksi.

1970-luvun alussa Kieksi kiinnostui myös kalankasvatuksesta, mistä hän alkoi ottaa kunnolla selvää. Kieksi arveli, että kalankasvatuksen tulevaisuus olisi merikasvatuksessa eikä maauomissa. Kun Reino Skytén vielä Kustavissa kehitti menestyksekkäästi kirjolohien merikasvatustekniikkaa, Kieksi sai ajatuksilleen vahvistusta.

Kieksi perusti Rymättylän Röölaan Tauno Saarnen kanssa kirjolohia sumpuissa keväästä syksyyn silakoiden avulla kasvattavan Lohiforelli Saarni & Kieksin. Kieksi halusi kehittää toimintaa, joten oppimatkan suunnaksi valikoitui Norja, missä merikasseja pidettiin ponttoonien varassa. Kieksi kokeili ideaa menestyksekkäästi Suomessakin.

Krokotiilejä ja smoltteja

1970-luvulla Kieksi jättäytyi pois rakennusinsinöörin töistä ja keskittyi merikasvatukseen. Hän sai lomamatkalla Gambiassa ajatuksen perustaa krokotiilikasvattamon Gambiajoen varteen paikallisen yhteistyökumppanin kanssa. Kieksin suunnitelmissa krokotiilistä saatiin sekä lihaa että nahkaa ja krokotiilifarmi olisi hyvä matkailukohde turisteille. Kaksikolla kuitenkin meni sukset ristiin muutamassa vuodessa ja vauhdikas krokotiilibisnes jäi. Kieksi ehti Gambiassa myös sijoittaa paikalliseen taksibisnekseen. Se menestyikin paremmin.

Suomessa Kieksi mietti, miten kirjolohen saataisiin selviämään merellä talven yli. Ratkaisu löytyi Virosta ja se oli yksinkertainen: piti huolehtia, että talvehtivat kirjolohet saivat avannon kautta täytettyä uimarakkonsa. Kieksin ajatukset levisivät laajalle merikasvattajien keskuudessa. Suomen kasvatustuotanto kasvoi 1970-luvulla vauhdilla viiteen miljoonaan kiloon.

1970-luvun lopulla pitkäaikainen ystävä Pentti Oskari Kangas houkutteli Kieksin mukaan yhteisyritys Baltic Salmoniin. Se kasvatti ja myi menestyksekkäästi lohismoltteja Norjaan tyydyttämään Norjan lohenkasvatusbuumia. Yhtiö kokeili ilman mainittavaa menestystä myös kirjolohien kasvattamista Espanjan auringon alla Kankaan suosimilla Kanariansaarilla. Yhteistyö loppui vähitellen rahariitoihin.

Kanadasta Tyynellemerelle

Kieksi vaihtoi 1980-luvulla maisemia Atlantin taakse Kanadan Brittiläiseen Kolumbiaan Vancouverin pohjoispuolelle kehittämään paikallista kalankasvatusta. Olosuhteet lohikalojen kasvattamiseen olivat Kanadassa täydelliset. Vuonna 1985 toiminta oli jo täydessä vauhdissa. Samaan aikaan Kieksi myi Rymättylässä olevan kalankasvattamon veljelleen Harrylle.

Kanadassa bisnes oli Kieksin mukaan ”helppoa kuin heinänteko”. Rehuja kaloille tuotiin kalliilla Euroopasta, mutta erinomainen kalojen kasvu kompensoi kulut. Kieksin menestys sai muitakin suomalaisyrityksiä kokeilemaan onneaan Kanadassa. Vähitellen onni kuitenkin kääntyi. Ikävät kalataudit ja muut vitsaukset pistivät suomalaisten yhteisyrityksen polvilleen. Suomalaiset vetäytyivät Kanadasta.

Kieksi oli kuitenkin myynyt oman yrityksensä hyvään hintaan ennen muita. Hän pääsi toteuttamaan kaupparahoilla vanhan unelmansa käydä Tyynellä valtamerellä. Matka suuntautui lopulta Tongaan, missä utelias Kieksi innostui helmenkasvatuksesta. Kieksi sai Tongan kuninkaan hankkeen taakse ja pian oli helmenkasvatuksen koelaitos käynnissä.

Taifuunin tuhottua seitsemän vuotta Tongassa toimineen koelaitoksen Kieksi siirtyi kokeilemaan vastaavaa temppua Intian valtamerellä Andamaaneilla. Toiminta lähti hyvin käyntiin, mutta taas luonto puuttui peliin. Andamaaneille iski vuonna 2005 tsunami ja koelaitos tuhoutui. Kieksi ei silti luovuttanut vaan aloitti Andamaaneilla helmenkasvatuksen alusta.

Kehitystyötä Nicaragualla

Vuonna 2012 Sauli Kieksi meni naimisiin kanadalaisen Suzannen kanssa. Suzanne piti pääpaikkaansa Kanadassa ja Sauli Suomessa. Talvella he viettivät yhteistä aikaa muun muassa Karibialla. Monen maan välillä suhaava avioliitto toimi hyvin.

Sauli Kieksi rakasti matkustamista ja hänellä oli laaja ystävien joukko muun muassa Intiassa, Australiassa, Turkissa ja Grenadassa. Ystäviä hän tapasi matkoillaan. Yleensä hän lähti matkaan marraskuussa ja palasi Suomen vapun tienoilla.

Reissuillaan Kieksi piti aina silmät auki. Keski-Amerikan Nicaraguassa hän törmäsi mahdollisuuksiin kasvattaa Amerikassa suosittua red snapper -kalaa. Samalla hän huomasi, miten köyhissä ja korruptoituneissa olosuhteissa paikalliset työtään tekivät. Kieksi halusi auttaa perustamalla osuuskunnan kehittämään elinkeinoa paikallisille paremmaksi. Taloudellinen voitto ei ollut oleellista hankkeessa.

Aikaansa edelle

Suomessa Kieksi osti vuonna 1993 keskellä syvintä lama-aikaa Rovaniemen naapurista Kemijoen rannalta 1920-luvulla perustetun Kaihuan kalanviljelylaitoksen ”tulevia eläkepäiviä varten”. Kaihualla Kieksi halusi taas tarttua uuteen haasteeseen ja kokeili ensimmäisen joukossa siiankasvatusta. Samalla Kieksi alkoi testata, miten hankalana kasvatuskala pidetty harjus soveltuu ruokakalaksi. Kaihualla kasvatettiin myös kirjolohia ja Tyyneltä valtamereltä tuttuja teräspäälohia.

Vuonna 2019 Kieksi myi Kemijoen verkkokassilaitoksen Kalankasvatus Vääräniemelle. Kasvatus ei loppunut kauppoihin, vaan Kieksi kasvatti siianpoikasia Vääräniemelle ja teki koko ajan tuotekehitystä siialle. Kieksiä harmitti, kun korona-aikana ei päässyt matkustamaan kunnolla maailmalle. Etelä-Amerikassa ja Kanadassa hän ehti silti käymään. Virtaa Kieksissä riitti aina loppumetreille asti.

Sauli Kieksi oli monessa asiassa aikaansa edellä. Hän sanoi yli vuosikymmen sitten, että vety on tulevaisuuden energiaa. Tänä päivänä vetyyn panostetaan ympäri maailmaa. Vuonna 2011 Kieksi kertoi Kalankasvattajassa kuinka matkaan on mahtunut paljon yritystä ja erhettä – mutta vähitellen homma on alkanut sujua.

Lämmin osanottomme Saulin omaisille ja läheisille!