Oululehti, Sami Korkala 7.4.2017

Haukiputaan Martinniemeen on suunnitteilla kalankasvattamo, josta voi tulla vuodessa jopa miljoona kiloa kasvatettua kirjolohta.– Koska lupaa ei ole vielä kuulunut, pääsemme aloittamaan kasvattamoprojektin aikaisintaan ensi vuonna, Timo Karjalainen sanoo.Haukiputaan Martinniemeen on suunnitteilla kalankasvattamo, josta voi tulla vuodessa jopa miljoona kiloa kasvatettua kirjolohta.

– Koska lupaa ei ole vielä kuulunut, pääsemme aloittamaan kasvattamoprojektin aikaisintaan ensi vuonna, Timo Karjalainen sanoo.

TIMO KARJALAISEN johtamalla Laitakarin Kala Oy:lla on alue­hal­lin­to­vi­ras­tossa vetämässä lupa Haukiputaan Martinniemeen suun­ni­tel­lusta kalan­kas­vat­ta­mosta, josta voisi tulla vuodessa jopa miljoona kiloa kasvatettua kirjolohta markkinoille.

– Päätös on luvattu tänä keväänä ja olemme kiirehtineet asiaa. Tietysti Ruotsista kuuluneet uutiset huoles­tut­tavat, Karjalainen sanoo.

EU:N vesi­pui­te­di­rek­tiivin mukaan kaikki vesien tilaa heikentävä tai uhkaava toiminta on kiellettävä. Ruotsissa direktiivi on pantu toimeen pilkulleen ja kolme merenkurkun kasvattamoa on suljettu. Martinniemeen suunnitellun kalan­kas­vat­tamon ympä­ris­tö­päästöt tulisivat mallinnusten mukaan olemaan pienet. Kasvattamo sijoitetaan syvälle selälle neljän kilometrin päähän rannasta – käytännössä avomerelle.

– Kasvattamon ympäristövaikutukset häipyvät jo parinsadan metrin päässä siitä. Meillä on kasva­tus­toi­mintaa myös Kuivaniemen Vatungissa parin kilometrin päässä rannasta matalammassa paikassa. Sielläkään ei ole mitattu korkeita fosforiarvoja.

Martinniemessä päästäisiin alkuun noin 3–4 miljoonan euron rahoituksella.

– Rahoitus on tietysti lupien takana. Tietysti pieni pelko on senkin suhteen, että lupa ei tule tarpeeksi isona.

JOS lupa on vaikkapa reilu puolet haetusta, investointeja ei välttämättä kannata tehdä. Toteutuessaan hanke olisi Suomessa ennenäkemätön muutenkin kuin mitta­kaa­val­taan. Kasvattamoa voi sanoa inno­vaa­ti­o­hank­keeksi, sillä siihen liittyy tutkimusta ja kalatalouden liike­toi­min­ta­mallin kehittämistä. Kalasta pyritään esimerkiksi ottamaan talteen mahdol­li­simman paljon raaka-aineita muun muassa kosme­tiik­ka­te­ol­li­suuden käyttöön.

Itse kalan myynti ei ole ongelma, sillä Oulussa toimivalla Suomen suurimpiin kalanjalostajiin kuuluvalla Hätälä Oy:lla on ostosopimus Laitakarin Kalan kanssa. Karjalainen näkee, että kalan­kas­vat­ta­misen ympä­ris­tö­vai­ku­tuk­silla on turhaan huono kaiku.

– Takavuosikymmeninä maalla olevista kasvattamoista saatettiin johtaa vedet pieniin vesistöihin.

HÄNELLÄ on luetella monia kotimaista kalan­kas­va­tusta puoltavia asioita: esimerkiksi Suomessa kasvatettu kirjolohi on WWF:n vihreällä listalla toisin kuin norjalainen kasvatuslohi ja Suomessa kaloja ruokitaan yleensä vesistöistä saadulla itäme­ri­re­hulla, mikä ei lisää vesistöjen ulkopuolelta tulevaa kuormitusta.

– Ja onhan se erikoista, että Suomessa vientitase on kalatalouden suhteen noin 400 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Nyt suurin osa ruokakalasta kärrätään suomalaisiin pöytiin norjalaisilta kasvat­ta­moilta Atlantin rannoilta. Jos kalan­kas­vat­ta­moita alettaisiin kieltää Suomessakin suuressa mittakaavassa, kotimainen kala voisi olla lautasella vieläkin harvi­nai­sempaa.

Karjalainen muistuttaa, ettei kalankasvatus poissulje paikallista luonnonkalan kalastamista.

– Ne eivät kilpaile millään tavalla.

http://www.oululehti.fi/uutiset/kalankasvattajalle-huolia-lahden-takaa-6.255.224364.5d7dbffe68