Ministeri tentissä Kalaviikolla

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä aloitti Kalaviikon. Perinteisen avauspuheen sijaan Leppä astui lavalla vastaamaan Kalaviikon osallistujilta etukäteen kerättyihin kymmeneen kiperään kysymykseen. ”Sanon suoraan, ettei kalatalous ole omaa ydinosaamisalaani, mutta hyviin kysymyksiin olen saanut loistavia vastauksia ministeriön osaavien asiantuntijoiden avulla”, ministeri Leppä kiteytti vastausurakkansa.

1. Skador orsakade av säl och mellanskarv är det största hotet för ett livskraftigt kustfiske i dag. Det innovationsprogram som pågår som ett samarbete mellan forskningen och fisket kan endast delvis lindra problemen i kustfisket. Kommer ministern att verka för att Finland minskar våra bestånd av säl och mellanskarv i havsområdet, och därmed ge kustfiskarna möjlighet att livnära sig på sitt yrke? Vad tänker regeringen vidta för åtgärder för att rädda det småskaliga kustfisket? (kysymys: Guy Svanbäck)

Kyllä, olen huolestunut tämän hetkisestä rannikkokalastuksen tilanteesta. Asia on tullut niin monessa yhteydessä selväksi, että silloin pitää pystyä tekemään asioita toisin. Saaliit ovat romahtaneet todella paljon, jopa kolmannekseen ja neljännekseen kalalajista riippuen. Hylkeet ja merimetsot ovat olleet keskeisinä vaikeuttajina kalastukselle. Tarvitsemme haittaeläinkysymyksen ratkaisemiseksi sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimintamalleja. Innovaatio-ohjelmaan pyritään löytämään pidemmällä aikavälillä pyyntimuotoja, joilla nimenomaan verkkokalastusta suojataan erityisesti hylkeiltä. Lisäksi etsitään karkottimia, tai mitä vain keinoja, joilla luodaan hyljevapaita alueita. Ne toisivat ainakin tietyillä alueilla nopeitakin kalastusta helpottavia ratkaisuja. Hyljekantojen osalta olen valmis käynnistämään keskustelun, kuinka suuri hyljekannan tulee olla. Tällä hetkellä hyljekannan rajoittamattomalla kasvulla on monia kielteisiä vaikutuksia myös kalakantoihin. Meillä on nyt pieni harmaahylkeiden metsästyskiintiö, jota on hyödynnetty heikosti. Se tulisi käyttää ennen kaikkea eniten ongelmia aiheuttaviin hylkeisiin. Nämä asiat ovat yhteisiä useammalle hallinnonalalle. Etsin ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen kanssa aktiivisesti keinoja, joilla ongelmat ratkeaisivat suotuisasti kummankin hallinnon osapuolen kannalta.

2. Nykyinen hyljekorvausjärjestelmä ei kata hylkeiden (ja merimetsojen) kalastajille aiheuttamia vahinkoja ja kalastusvakuutusjärjestelmä on ajettu alas säästösyistä. Miten hyljekorvaus saadaan samaan suhteeseen kuin petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaaminen porotaloudelle ja tulisiko vakuutusjärjestelmän ehtoja nyt parantaa, kun talous kohenee? (Olavi Sahlstén)

Hylkeiden ja merimetsojen kalastukselle aiheuttavien vahinkojen korvausjärjestelmä on monien mutkien kautta saatu neuvoteltua EU:n kanssa osaksi EMKR-rahaston toimenpiteitä. Suomen toimenpideohjelman hyväksymisen yhteydessä se neuvoteltiin niin laajaksi kuin se oli vain mahdollista. Uudelleenarvioitavaksi järjestelmä tulee uuden EMKR-ohjelmakauden neuvottelujen yhteydessä. Niissä Suomi pyrkii saamaan mahdollisimman paljon kansallista liikkumavaraa, koska olosuhteet jäsenmaiden välillä vaihtelevat paljon. Liikkumavaraa pitää olla riittävästi. Kalastusvakuutusjärjestelmän leikkaukset toteutettiin säästösyistä, näin se asia rehdisti sanottuna on. Samassa yhteydessä eduskunta painotti, että tämä tulee olemaan viimeinen leikkaus kaupallisen kalastuksen tukiin ja tästä pidän itse ehdottomasti kiinni.

3. Onko uusi toimijakohtainen kiintiöjärjestelmä silakan, kilohailin ja lohen kalastuksessa vastannut asetettuja tavoitteita? Suunnitteleeko ministeriö jotain silakan ja kilohailin kalastukseen liittyvää, alaa eteenpäin vievää kehitysprojektia tai onko valmiutta tukea infraa parantavia investointeja (esim. satamat), jotta alalla toimivat yritykset tietäisivät sektorin kehitystavoitteet ja jotta ala saisi paremman pohjan omille investoinneilleen? (Jari Multanen)

Viime vuonna käyttöönotettu kalastajakohtainen kiintiö on mielestäni toiminut tavoitteiden mukaisella tavalla. Olen tyytyväinen siihen, että kalastuskiintiöiden hyödyntäminen on siirtynyt valtiolta yrityksille ja yrittäjille, jotka pystyvät nyt paremmin suunnittelemaan toimintaansa eteenpäin kuin edellisessä järjestelmässä. Lainsäädäntöön on luvassa lähinnä teknillisiä muutoksia, pohja on toimiva. Silakka ja kilohaili ovat tärkeitä saaliskaloja Suomelle. Innovaatio-ohjelmassa kehitetään pitkällä aikavälillä uusia elintarvikkeita sekä muita korkean lisäarvon tuotteita suomalaisesta kalaraaka-aineesta. Me kaikki haluamme silakalle ja kilohailille suurempaa arvonnousua. Kalasatamissa on paljon kehittämistarpeita, enemmän mitä sitä varten on varattua rahaa. Se on reilua sanoa. Hankkeita joudutaan priorisoimaan. Hallinnolla on tavoitteena aktivoida kuntia ja näkemään koko kalatalouden arvoketjun kehittämismahdollisuudet, jotta talousvaikeuksissa olevat kunnat eivät ajaisi alas mahdollisuuksia vaan kehittäisivät niitä. Pyrin siihen, että yhteistoiminnassa asiat saadaan parempaan kuntoon kuin nyt.

4. Mitä MMM aikoo ja voi tehdä, jotta Valtioneuvoston periaatepäätös ja eri työryhmien tavoite kotimaisen kalankasvatuksen lisäämiseksi toteutuisi ja näkyisi konkreettisesti osana kalankasvatuksen ympäristölupaharkintaa? Millä tavalla estetään vanhojen lupien leikkaaminen ja lopettaminen? Ja ennen kaikkea, miten ravinteiden kierrätys ja ravinnekompensaatio huomioidaan kasvatuslupia myönnettäessä? (Olle Lerche)

On totta, että hallituksen toimeenpano-ohjelmassa kestävä kasvu ja lupajärjestelmän kehittäminen on nostettu selkeästi esille. Tämän toteuttamiseksi meillä on meneillään valtioneuvoston tutkimus- ja selvityshanke, jonka tavoitteena on luoda parhaaseen tietoon ja taitoon perustuvia ratkaisuja. Tammikuun lopussa annetun hankkeen loppuraportissa esitetään 11 vesiviljelyyn ja sen ympäristölupajärjestelmään liittyvää suositusta. Niitä nyt tarkastellaan jatkotoimenpiteissä sekä neuvotellaan ympäristöministeriön ja MMM:n välillä virkamiestasolla. Hallituksessa meillä on yhteinen tavoite, jonka mukaan meidän on ilman muuta selkeytettävä ympäristöluvan hakemiseen liittyviä vaatimuksia laatimalla hakemista helpottavia oppaita ja selkeyttämään viranomaisten tulkintakäytäntöjä sekä päivittämällä viranomaiskäytäntöjä. Tässäkin pätee hallituksen iso kuva eli norminpurku. Neuvotteluja käydään myös Itämerirehun käytöstä ja siirtymisestä päästöperusteisiin kasvatuslupiin. Itse olen sitoutunut hallitusohjelman tavoitteisiin kaikilta osin kalanviljelyn kestävän kasvun mahdollistamiseksi. Tarvittavat selvitykset on nyt tehty ja tästäkin asiasta olen keskustellut ympäristöministerin kanssa, jotta tuotannon kasvuedellytyksiä todella saataisiin parannettua ja siinä päästäisiin hyvään alkuun jo tämän hallitusohjelman aikana.

5. Onko hallituksella aikomus muuttaa myös kalankasvatuksessa tarvittavan sähkön veroluokkaa muun elintarviketuotannon ja maatalouden kanssa samalle tasolle kuten hallitusohjelmassa on todettu?  (Rami Salminen)

Vastaus on suora: asia ei ole edennyt kuten olisi pitänyt. Tästä asiasta olen keskustellut valtionvarainministeri Petteri Orpon kanssa. Tulen paimentamaan asiaa vaikka se on naapuriministeriön alaa, mutta se liittyy tähän alaan. Tulen tekemään oman osuuteni, että hallitusohjelman kirjaus saadaan toteutettua.

6. Elintarviketeollisuuden osana kalanjalostus tuntuu putoavan MMM:n ja TEM:n hallinnonalojen väliin rinnastuen välillä alkutuotantoon ja välillä valmistavaan teollisuuteen. Mitä ministeriöt tai ministeri itse voisi tehdä, jotta kalanjalostusta kohdeltaisiin osana elintarviketeollisuutta ja jalostus olisi samalla viivalla muiden yritysten kanssa esim. mahdollisissa investointihankkeissa? (Riku Isohätälä)

MMM:ssä on lähdetty vuosia siitä, että kalanjalostusteollisuuden investointeja voitaisiin tukea myös EMKR:sta osana Teollisuusministeriön yritystukijärjestelmää eli samaan tapaan kuin muutakin elintarviketeollisuuden investointeja tuetaan. Muutos on tähän asti kilpistynyt Työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesten vastustukseen. Ongelma on selvä ja tunnistettu. Hallituksen sisällä olen useaan otteeseen puhunut TEM:n ministerin Lintilän kanssa niin, että määrittelisimme rajapinnan, miten vastuu näiden asioiden rahoituksesta menee. Tänä keväänä olemme päässeet lopultakin ratkaisuun ministeriöiden välillä, ja sen mukaan kalanjalostusteollisuuden tukeminen tulee mahdolliseksi TEM:n yritystuista vuodesta 2020 lähtien. Siihen asti kalanjalostusteollisuuden tärkeitä investointeja voidaan tukea EMKR:sta. Tähän on lisätty Suomen EMKR-ohjelman muutoksella varoja jalostuksen toimenpiteisiin. Eli vihdoin on päästy tässä asiassa eteenpäin.

7. Kalan terveysvaikutukset ovat kiistattomat ja jokaisella suomalaisella on oikeus syödä kotimaista kalaa ja kaikki kotimainen kala tulee kauppoihin ja ravintoloihin elinkeinokalatalouden ketjun kautta. Miten tämä jokaisen suomalaisen oikeus turvataan ja kotimaista kalaa saadaan kuluttajille nykyistä enemmän?  (Mika Jääskeläinen)

Meillä tällä hetkellä on 360 miljoona euron alijäämä kalataloudessa. Sen pitää jo herättää huomaamaan, mitä mahdollisuuksia meillä Suomessa on osaamispohjallamme. On ensiarvoisen tärkeää, että kalastajat ja vesiviljely-yrittäjät pystyvät tuottamaan enemmän terveellistä ja kotimaista kalaa arvoketjuun. Se on ihan päivänselvä asia tavoitteena. Mutta mitä keinot ovat? Yksi on vesiviljelyn lupajärjestelmän kehittäminen. Toinen on kaupan ja jalostuksen investointitilanteen parantaminen ja kolmas on kalastuksen haittaeläinongelman ratkaiseminen. Pitkällä tähtäimellä tarjonnan kasvua haetaan myös rahoittamalla vesiviljelyssä kiertovesitekniikan ja avomerikasvatuksen kehittämistä sekä vesiviljelyn laiteinvestointeja. Kalastuksessa tavoitteena on kehittää kalastuksen infrastruktuuria yleisesti ja saavuttaa kokonaisvaltaisempia tavoitteita rannikkokalastuksessa merimetsokannan rajoittamisesta kalansaaliiden keräilyyn. Tutkittua tietoa ja uusia teknisiä oivalluksia tarvitaan kaikilla tahoilla sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

8. Miksi sosiaalinen ja taloudellinen näkökulma jää aina huomiotta tai vähälle huomiolle elinkeinokalatalouteen vaikuttavien asioiden valmistelussa ja päätöksissä? (Heikki Salokangas)

Näkemykseni mukaan MMM:ssä asioiden valmistelussa sosiaalinen ja taloudellinen näkökulma otetaan asianmukaisella tavalla huomioon. Tavoitteet ovat selvät ja myös kovat, mutta olemme niihin sitoutuneet. Asiat liittyvät usean eri hallinnonalan välillä tehtäviin ratkaisuihin. Hallinnonalojen keskinäinen vuoropuhelu on äärimmäisen tärkeää. Liian usein elinkeinokalatalouteen liittyviä ratkaisuja tehtäessä ne irrotetaan asiayhteydestä ikään kuin ne eivät olisi missään tekemisissä elinkeinokalatalouden toimintaedellytysten kanssa. Tässä viittaan taas hallinnonalojen yhteistyön parantamiseen. Ja tässäkin asiassa nousevat esiin nämä kaksi eläinlajia, harmaahylje ja merimetso. Tässä asiassa pitää itsekin katsoa peiliin ja kysyä olenko tehnyt kaiken tarpeellisen minkä voin. Olen käynyt virkamiestasolla keskusteluja ja sitoutunut itse nostamaan kalatalouden arvoketjua kaikissa vaiheissa, joissa niistä päätetään. Asiat ovat joskus monimutkaisia, kun EU-taso tulee kuvioihin mukaan, mutta ala kehittyy tiiviillä yhteistyöllä.

9. Miksi kala ei ole samankaltainen luonnonvara ja kalatalous samanlainen elinkeino kuin maatalous tai metsätalous jota tutkimuksellisesti edistetään? Miten kalatalouden asema Lukessa turvataan? (Maria Saarinen)

Tämä on laajempikin kysymys meidän biotaloutemme osalta. Olen huolestunut tutkimusresurssien kohdentamisesta. Otan esimerkiksi, miten Suomi teki vimmatusti töitä EU:ssa sen eteen, että saamme jatkossakin käyttää metsiämme kestävällä tavalla. Asia saatiin Suomelle tyydyttäväksi, kun meillä oli tutkittua tietoa. Millään muulla maalla ei ollut esittää sellaista tutkittua tietoa kuin Suomella. Pidämme jatkossakin huolta siitä, että Luken tutkintaresurssit kalataloudenkin osalta ovat riittävällä tasolla. Luke tekee arvokasta työtä ja sitä tarvitaan, se on välttämätöntä.

10. Miten uudessa maakuntahallinnossa turvataan kalaelinkeinojen kokonaisvaltainen, asiantunteva ja tasapuolinen kehittäminen? Jos kalataloushallinto pilkotaan 18 maakuntaan, on päinvastainen kehitys ilmeisenä vaarana. (Vesa Karttunen)

Vaara on olemassa ja siksi MMM on koko maakuntauudistuksen valmistelun ajan korostanut tarvetta tehdä vahvaa maakuntien välistä yhteistyötä kalataloustehtävien osalta. Pilkkoutumista ei saa tapahtua. Parin vuoden takaisessa hallintouudistuksessa kalatalouden tehtävät uudelleenorganisoitiin 11 ELY:n sijasta kolmeen ELY:yyn, jolloin saatiin riittävän suuria kalatalousyksiköitä ja voitiin pitää huoli erikoistumisista ja sijaisjärjestelyistä. Käsittääkseni myös alan yrittäjät ja yritykset ovat olleet tyytyväisiä tähän. Jatkossa maakunnilla on suuri valta päättää, miten kalatalousasiat maakunnassa järjestetään. Muutoksia on odotettavissa mutta MMM on valmistautunut ottamaan kalatalousasioiden kokonaisuuden haltuun niin, että maakunnat tietävät tehtävänsä ja velvollisuutensa. Asiakkaita pitää edelleen palvella hyvin riippumatta siitä, miten tehtävät maakunnissa on organisoitu. Pitää luottaa myös siihen, että maakunnissa on tervettä järkeä asioiden hoitamiseen. Kalatalouden asiat eivät saa muutoksessa sirpaloitua.

Teksti ja kuva: Mika Remes, Comida Communication Oy