Luonnonvarakeskus selvitti keinoja vesihomeen vähentämiseksi ja hillitsemiseksi. Hankkeessa kehitettiin steriilikalatekniikkaa ja arvioitiin genomisen valinnan hyödyntämistä vesihomeresistenssin parantamiseksi.
Vesihometauti on tällä hetkellä yksi haastavimmista kalataudeista vesiviljelyssä. Osa kalanviljelijöistä on luopunut tiettyjen taudille herkkien kalalajien-, kantojen tai ikäluokkien tuottamisesta suurten tuotantotappioiden ja -kustannusten vuoksi. Viljelyn ja istutusten varassa olevien uhanalaisten kalalajien, kuten Saimaan järvilohen, emokalastojen ylläpidossa ja istukkaiden tuotannossa vesihomeongelmat ovat merkittäviä.
Steriilikalatekniikasta lupaavia tuloksia
Kalanviljelyssä steriilikalatekniikka on ollut käytössä maailmalla jo pitkään eri tuotantolajeille, mukaan lukien lohikaloille. Menetelmässä tuotetaan kromosomistoltaan kolmikertaisia eli triploideja kaloja. ”Steriilikalatekniikassa tuotettujen triploidien kalojen etu on mahdollinen välttyminen sukukypsymiseen liittyvältä vesihometaudilta”, Luken erityisasiantuntija Antti Nousiainen sanoo. Triploidia ei kuitenkaan estä koiraspuoleisten kalojen sukukypsymistä, vaan menetelmä tarvitsee rinnalleen pelkästään naaraista koostuvan tuotantoparven tekemisen.
Steriilikalatekniikkaa kehitettiin hankkeessa järvilohelle ja järvitaimenelle. Taimenelle löydettiin 100-prosenttisen triploidia-asteen ja hyvän haudontatuloksen antava käsittely. ”Lisääntymiskiertoon liittyvän vesihometaudin riskin mahdollisen vähentämisen lisäksi tekniikalla voidaan tuottaa tasalaatuista ja suurikokoista taimenta elintarvike- ja istutuskäyttöön. Hankkeesta saadut tulokset ovat siten suoraan elinkeinon hyödynnettävissä”, Nousiainen kertoo.
Luken tutkimuksessa erityisesti täysnaaraspohjaisen triploiditaimenryhmän kasvupotentiaalista saatiin lupaavia tuloksia ensimmäisenä kesänä, jolloin diploidi- ja triploidivertailuryhmiä kasvatettiin erillään. Myöhemmässä jatkokasvatusvaiheessa, jossa vertailuryhmiä pidettiin yhdessä sekä perinteisissä laitosaltaissa että puoliluonnollisessa ympäristöissä, havaittiin triploidien kalojen muun muassa kasvavan osin verrokkeja heikommin. ”Käytännössä triploidien kalojen tuotanto pidetään kuitenkin aina erillään lisääntyvistä kaloista, joten jatkoselvityksiäkin tulee tehdä erityisesti tällaisissa asetelmissa”, Nousiainen sanoo. Triploiditaimenen selviytyvyyttä, kasvua ja terveysominaisuuksia on syytä tarkastella myös myöhemmissä elinkierron vaiheissa.
Genomisen valinnan työkaluja jo käytössä
Genomisella valinnalla voidaan parantaa ominaisuuksia, jotka liittyvät kiinteästi vesihomeen ilmenemiseen. Hankkeessa kehitettyjä laskennallisia menetelmiä ja kerättyjä aineistoja käytetään jo aktiivisesti JALO-valintaohjelman jalostustyössä.
Genomista valintatyökalua kirjolohen vesihomekuolleisuuden vähentämiseksi ei saatu hankkeessa tehtyä. ”Kirjolohella vesihomekuolleisuus oli vähäistä, emmekä pystyneet tunnistamaan ominaisuuteen vaikuttavia geenimerkkejä”, Nousiainen sanoo.
Jatkotutkimuksissa on tarve selvittää muun muassa ympäristötekijöiden vaikutuksia ja yhteyksiä vesihomeen ilmentymiseen kalanviljelyolosuhteissa. Lisäksi elintärkeää on jatkaa erilaisten tuotantomittakaavaan sovellettavien torjuntakeinojen testaamista ja kehittämistä.
Hanke sai rahoitusta Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR) Pohjois-Savon ELY-keskuksen myöntämänä.
Yhteystiedot
- Antti Nousiainen, erityisasiantuntija, Luonnonvarakeskus, +358295328178, antti.nousiainen@luke.fi
- Hankkeen loppuraportti: Uudet keinot vesihomeen torjumiseksi kalanviljelylaitoksilla (VEKKI) -hankkeen loppuraportti